Oppi uskon kautta tapahtuvasta vanhurskauttamisesta on sangen liukas ja arka asia, ei tosin itsessään, vaan meidän osaltamme, sillä sinänsä se on varmaa varmempi. Tämän huomaan itse hyvin usein. Tiedänhän minä, missä pimeydessä toisinaan työskentelen. Usein kadotan joka ainoan armon ja evankeliumin säteen aivan kuin paksuihin ja pimeisiin pilviin. Tiedän myös, että harjaantuneet ja mitä varmimpia askeleita astuvat joutuvat tässä liukkaalle.

Jokaisen Jumalaa pelkäävän on siis mitä uutterimmin ja totuudessa ahkeroitava käsittääkseen ja säilyttääkseen tämän opin. On myös nöyrästi rukoillen käännyttävä Jumalan puoleen ja harjoitettava sanaa lakkaamatta sitä lukien ja tutkien. Ja vaikka olemme kamppailleet sangen urhoollisesti, meillä on kuitenkin vielä edessämme monta kuumaa saunaa, sillä vihollisemme eivät ole heikkoja ja halveksittavia, vaan hyvin ankaria ja uutteria. Niitä ovat lihamme, maailma vaaroineen, vieläpä laki, synti, kuolema, Jumalan viha ja tuomio ja lopuksi itse perkele, joka ei milloinkaan lakkaa kiusaamasta meitä eksyttääkseen ellei kaikkia, niin ainakin monta meistä.